Historia

SOMERON AMPUMASEURA 50 VUOTIAS

Someron Ampumaseuran perustamisesta tulee keväällä 2007 kuluneeksi viisikymmentä vuotta. Tällainen merkkivuosi antaa aihetta tarkastella somerolaista ampumaurheilua kautta aikojen.

Ampumaurheilun harrastus Somerolla sai alkunsa suojeluskuntajärjestön piirissä. Se oli eräs tämän järjestön suosituimpia toimintamuotoja suunnistuksen, hiihdon ja yleisurheilun ohessa. Ampumarata tuolloin oli ainakin Yli-Seppälän maalla Palmassa, jossa vieläkin on nähtävissä betoniset näyttösuojat 300 m radalta. Pienoiskiväärillä ammuttiin nykyisen torin paikkeilla, jossa sijaitsi myös valtavan suuri suojeluskunnan talo. Talossa ammuttiin jopa sisällä talviaikaan.

Sodan jälkeen ampumaurheilua pitivät yllä reservijärjestöt. Viisikymmentä luvulla ampumaurheilua alettiin pitää enemmänkin urheilulajina muiden lajien joukossa, ei niinkään osana maanpuolustusta tai sotilaskasvatusta. Tästä seurasi, että Somerolle perustettiin 3.5. 1957 Talonpoikaissäätiön talossa erityinen ampumayhdistys. Ajan hengen mukaisesti nimeksi tuli Someron Metsästys- ja Ampumaseura ry. Yhdistyksen tarkoituksena oli edistää paikkakunnalla ampumaurheilua, metsästystä ja riistanhoitoa. Myöhemmin nimi muutettiin Someron Ampumaseuraksi, koska metsästysasiat eivät koskaan tulleet yhdistyksen toimenkuvaan. Metsästystä varten tulivat eripuolille pitäjää perustetut metsästysseurat ja riistanhoitoyhdistys. ( Nimen alkuperäinen muoto tuli siitä, että ei haluttu viranomaisten epäilevän perustettavaa seuraa uudeksi suojeluskunnaksi, joka oli rauhansopimuksessa määrätty lakkautettavaksi. Into Hovila kyllä totesi joskus, että metsästysseurat ovat merkittävä maanpuolustuksellinen tekijä. Sitä ei ampumaseura juurikaan ollut: aseet olivat siltä kantilta katsoen merkityksettömiä, pienikaliiberisia. )

Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin ylikonstaapeli Lauri Heikkilä ja sihteeriksi August Keinänen. Johtokunnan jäseniksi valittiin Into Hovila, Juho Pusa, Aulis Juote, Vilho Kujanpää, Juho Ruohonen ja Arvid Gustafsson. Varajäseniksi valittiin Aaro Tonteri ja Niilo Seppälä.

Aluksi yhdistyksen toiminta oli hyvin innostunutta. Ensimmäisellä vuosikymmenellä rakennettiin Aholan ampumarataa. Innostunutta talkooväkeä riitti. Someron Reservinupseerit ja –aliupseerit yhdessä Someron Esan kanssa olivat ostaneet Aholan 5 ha:n tilan Pajulan pohjoisosasta läheltä Torron kylää. Esa myi osuutensa Ampumaseuralle 1971 3000 markalla. Tänä päivänäkin nämä kolme omistavat yhdessä alueen. Tuon ajan vuosikertomuksista voidaan huomata yksityisten henkilöiden merkittävät lahjoitukset aloittavalle seuralle. Sakari Larpa oli lahjoittanut suuret määrät valmista betonia ratojen pohjien valuun ja Into Hovila lahjoitti puutavaran pienoiskiväärikatokseen. Tiedossa on, että kirkkoherra Sulo Tasankokin halusi olla mukana ja lahjoitti kaksi laatikkoa nauloja rakentamiseen. Tuon ajan merkittävin toiminnan vetäjä oli silloinen puheenjohtaja maanviljelijä Pentti Juote. Hän innosti ja kokosi joukot yhteiseen talkootyöhön. Silloin kaivettiin tekolampi, siirrettiin Lahden kartanon vanhan pajan hirret saunaksi lammen rannalle. Ratalaitteet olivat aluksi vaatimattomia. Liikkuvaa hirveä liikutettiin nurinpäin käännetyllä polkupyörällä. Radalle myöhemmin asennettu polttomoottori oli jo suuri edistysaskel. Veikko Heino rakenteli laitteita.

Pienoiskivääriammunta oli ensimmäinen suosittu laji. Aseita ei ollut kaikilla, vaan niitä lainattiin toisille. Ammuttiin lyhyitä sarjoja ja pääasiassa makuulta. Vuoroaan odottelevat kuluttivat aikaansa kortinpeluulla tai muuten leukavia jutellen. Vuoden 1959 toimintakertomuksen mukaan parhaana päivänä Aholassa oli 38 ampujaa. Lajien suosio on aikojen kuluessa vaihdellut. On käynyt niin, että tason noustessa jossakin lajissa, on harrastajien lukumäärä vähentynyt. Pienoiskivääriammunnassa kävi juuri näin. Nykyään aktiivisia lajin harrastajia ei ole. Parhaiten ajan saatossa ovat kestäneet riistamaalilajit: hirvi ja haulikko, jotka ovat säilyttäneet yleisen kiinnostavuuden paljolti metsästysseurojen aktiivisen harrastamisen ansiosta. Myös pistooliammunnan harrastajia on riittänyt vuosikymmeniä. Uutena lajina yhdistykseen tuli 1977 ilma-ase ammunta. Aluksi Kauralan tilalla oli piharakennuksessa harrastukseen sopiva sisätila. Kahdeksankymmentäluvun puolivälistä lähtien on Someron monitoimihallissa ollut ilma-aserata harrastajille. Someron Ampumaseura käynnisti valtakunnallisen ilma-asesarjakilpailun toimien kilpailumuodon kehittäjänä ensimmäiset viisi vuotta. Idea tuotiin Englannista, jossa seuramme jäsen oli mukana ilma-aseiden em-kilpailussa. Uusimpana lajina seuran toimintaan on tullut silhuetti- ja mustaruutiammunta. Harrastus ei ole kovin laajaa.

Saavutettujen kilpailumenestysten paras ajankohta ajoittuu kuusikymmentäluvun lopulle. Silloin seurasta oli yhtä aikaa neljä ampujaa Suomen maajoukkueissa. Jukka Hovila ja Antero Huumonen olivat yleisessä sarjassa ja Kimmo Hovila ja Jukka Virta olivat nuorten sarjojen edustajia. Merkittävin kilpailusaavutus on Kimmo Hovilan ampuma nuorten EM hopeatila ilmakiväärillä 1969 Pariisissa. Tasatulos 377 voittajan kanssa oli uusi ME myös yleisessä sarjassa. Tämän suorituksen perusteella Suomen Ampujainliitto valitsi Kimmo Hovilan ” Vuoden ampujaksi” 1969 Suomessa.

Someron Ampumaseuran puheenjohtajat, varapuheenjohtajat ja sihteerit

Seuran puheenjohtajat ovat olleet:       Varapuheenjohtajat:

Lauri Heikkilä 1957-1962 Into Hovila    1957-1970
Arvo Kurjenluoma 1963-1965   Ahti Markula 1970-1974
Pentti Juote 1966-1971 Antero Huumonen   1975- 2005
Eero Jokiniemi 1972-1978 Pasi Hallikainen 2006- 2010
Jaakko Pirttilä 1979   Timo Tasanko 2011-
Veikko Jaalamo 1980- 2002
Matti Anttonen 2003- 2009
Antti Hurmerinta 2010- 2011
Henri Junkkala 2012- 2016

Väinö Halla-aho 2017-

Sihteerit:
August Keinänen 1957 - 1958
Tuure Ceder 1959
Jussi Ruohonen 1960 - 1964
Jukka Hovila 1965 - 1969
Heikki Hovila 1970 - 1976
Kimmo Hovila 1977 - 2020

Tero Hovila 2021 -

Viimeisten vuosien aikana seuraan on liittynyt paljon harrastajia Forssan seudulta. Radan läheisyys ja ratojen puute siellä on saanut aikaan tämän. Kiristynyt aselaki lupien myöntämisessä on tuonut paljon maksavia jäseniä yhdistykseen. Suurimmat haasteet ovat ympäristölainsäädännön tiukkenevat säädökset. Meluhaitat ja lyijyn kerääntyminen maastoon edellyttävät seuralta toimenpiteitä, jotka voivat taloudellisesti olla mittaviakin.

Kimmo Hovila, sihteeri

Somerolla 3.5.2007 (päivitetty 4.8.2016 ja 5.11.2020)